Kolme pientä porsasta

Olipa kerran kolme pientä porsasta, jotka asuivat äitinsä kanssa mökissä englantilaisen tien päässä. Eräänä kirkkaana aamuna äiti sitoi niiden eväät kolmeen pilkulliseen liinaan. "Nyt te olette jo isoja", hän sanoi. "Menkää ja rakentakaa itsellenne kodit, ja rakentakaa ne hyvin." Niin porsaat lähtivät matkaan pensasaitojen ja lampaiden ohi ja lauloivat: "Tip-tap, tip-tap, kolme pientä porsasta, eikä yhtään enempää!"

Ensimmäinen pikku porsas tapasi miehen, jolla oli kärryllinen olkia. "Olki on kevyttä, olki on nopeaa, talo valmis hetkessä aikaa!" Silloin paikalle saapui susi, pitkä ja laiha ja nälkäinen. "Pikku porsas, pikku porsas, päästä minut sisään!" "Ei, ei, en päästä, en ikinä, leuan karvoihin vannon minä!" "Sitten minä huhuan ja puhaltelen ja talosi kumoon puhallan!" Huuh! Puuh! Vuuush! Oljet lensivät tuuleen, ja porsas juoksi pakoon.

Toinen pikku porsas tapasi miehen, jolla oli kärryllinen risuja. "Risut ovat halpoja, risut ovat siistejä, tästä tulee talo jaloilleni!" Hän oli juuri istahtanut, kun ensimmäinen pikku porsas juoksi sisään, ja perässä tuli susi. "Pikku porsas, pikku porsas, päästä minut sisään!" "Ei, ei, en päästä, en ikinä, leuan karvoihin vannon minä!" "Sitten minä huhuan ja puhaltelen ja talosi kumoon puhallan!" Huuh! Puuh! Rapsis-ratsis! Risut romahtivat, ja kaksi pientä porsasta juoksi pakoon.

Kolmas pikku porsas tapasi miehen, jolla oli kärryllinen tiiliä. "Tiili on raskas, tiili on hidas, mutta pysyy paikallaan eikä lähde mihinkään." Koko viikon hän työskenteli, tiili tiilen päälle ja toinen sen päälle, ja rakensi lujan tammioven ja korkean savupiipun. Juuri kun hän oli sytyttänyt tulen, kaksi pientä porsasta kompuroi polkua pitkin. "Äkkiä sisään!" hän sanoi. Naps, salpa kilahti, ja kaikki kolme olivat turvassa ja lämpimässä.

Sitten susi tuli. "Pikku porsas, pikku porsas, päästä minut sisään!" "Ei, ei, en päästä, en ikinä, leuan karvoihin vannon minä!" "Sitten minä huhuan ja puhaltelen ja talosi kumoon puhallan!" Susi puhalsi, kunnes hänen korvansa muuttuivat punaisiksi. Hän puhkui, kunnes hänen häntänsä nousi pystyyn. Yksikään tiili ei liikahtanut. Silloin susi keksi koukun. "Pikku porsas, minä tiedän pellon, jossa kasvaa mainioita nauriita. Tavataan huomenna kuudelta, niin kaivetaan ne yhdessä."

Kolmas pikku porsas ei ollut tyhmä. Hän nousi viideltä, tipsutteli pellolle ja oli kotona nauriskori mukanaan jo ennen kuin kukko ehti kiekua. Kuudelta susi koputti. "Oletko valmis, pikku porsas?" "Valmis?" sanoi porsas oven takaa. "Minä olen jo käynyt ja tullut takaisin, ja naurit ovat padassa. Ne ovat tosi hyviä, kiitos vain." Susi polki tassuaan. Ja sitten hän veti koko elämänsä suurimman henkoseen.

Hän huhui, kunnes huuh loppui. Hän puhalsi, kunnes puuh loppui. Pian hänessä ei ollut jäljellä kuin yksi pieni vinkaisu. Huojuen hän kiipesi katolle kurkistamaan savupiippuun. Mutta tuli oli sammunut, ja porsailla oli iso ammeellinen lämmintä kylpyvettä aivan piipun alla. Lipsis, liukis, bums, plumps! Susi putosi saippuavaahtoon. Ulos hän pomppasi, kupla nenällään, ja juoksi yli mäen eikä tullut enää koskaan takaisin.

Seuraavana päivänä äiti tuli käymään, ja hän oli hyvin ilahtunut. Ensimmäinen pikku porsas teki oljesta pehmeät sängyt. Toinen pikku porsas pinosi risuja takkaan. Kolmas pikku porsas piti tiilet kaikkien ympärillä. Sinä yönä tuuli tuli tietä pitkin. Se sanoi huuh, aivan hiljaa. Se sanoi puuh, aivan pehmeästi. Mutta mikään ei liikahtanutkaan. Kolme pientä porsasta nukkui rivissä, lämpimänä ja nauriita täynnä. Hyvää yötä, pienet porsaat. Hyvää yötä.